Toimitilat Turku

Turun sijainti hyvien liikenneyhteyksien keskiössä tekee siitä houkuttelevan paikkakunnan yritystoiminnalle. Myös hintataso on kaupungissa edullisempi kuin pääkaupunkiseudulla. Turussa on kattava elinkeinorakenne, mikä tekee siitä hyvän kaupungin monenlaisille yrityksille. Siellä on myös kattavasti koulutusta ja osaavaa työvoimaa sekä innovatiivista osaamista, mikä on nykyaikana tärkeää. Turun toimitilat ovat tällä hetkellä murroksessa ja tavallisten toimitilojen lisäksi kaupungissa on tarjolla laajasti erilaisia toimitilavaihtoehtoja. Koko ajan tarjolle tulee myös toimistohotelleja, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat harvinaisia. Turun strateginen sijainti ja hyvät kulkuyhteydet, johon kuuluvat merkittäviä satamia, moottoritie, rautatie sekä lentokenttä, tekee siitä hyvän kohteen myös kansainvälistä kauppaa harjoittaville yrityksille. Toimitilat Turku ja sen lähialueilta omaavatkin erinomaiset liikenneyhteydet. Lisätietoja MatchOffice.

Hinnat vaihtelevat alueittain

Turun monipuoliset liiketilat kattavat monenlaisen toiminnan. Tarjolla on sekä toimistotiloja että liiketiloja, uuden aikaisia toimistohotelleja sekä varastotiloja ja tuotantotiloja. Turun alueella toimistotilojen hintataso on ollut viime aikoina laskusuuntainen, joten entisaikojen huippuvuokria ei enää tarvitse maksaa. Vapaita toimitiloja on myös saatavilla hyvin ja erityisesti toimisto- ja liiketiloja on tarjolla runsaasti. Näiden lisäksi valikoimaa on monipuolisesti toimistohotelleista erilaisiin varasto- ja tuotantotiloihin. Vapaata vuokratilaa on tarjolla melko paljon, tosin viimeaikoihin vapaina olevien liiketilojen käyttöasteet ovat nousseet ja kysyntä kasvanut. Vajaakäyttöisiä toimitiloja on saatu hyvin takaisin käyttöön ja varsinkin Turun keskustassa vallinnut liiketilojen tyhjentyminen on vähitellen pysähtynyt. Tiloja on alettu jälleen vuokraamaan, tosin hinnoissa on suurta vaihtelua riippuen jopa korttelista. Uusia vuokralaisia on tullut myös teollisuus- ja varastoalueiden tiloihin ja niiden vapaana oleva määrä on hieman vähentynyt. Turussa keskusta-alueen ulkopuolella liiketilaa on myös kauppakeskuksissa, jotka ovat houkutelleet hyvin yrityksiä. Toimistotilaa on siis saatavilla sekä keskustassa että hieman kauempanakin. Teollisuusalueista suurimmat sijaitsevat Orikedolla, Urusvuorella, Hiidenvartissa ja Lauesteessa. Näissäkin vuokrahintojen taso vaihtelee ja ylipäätänsä Turussa hintataso määräytyy hyvin paljon alueen ja kaupunginosan mukaan. Kaikkein korkeimpia hintoja Turussa pyydetään Hansakorttelin toimitiloista, Hansakortteli on perinteisesti houkutellut paljon ostovoimaa ja turisteja, joten liiketoiminnan kannalta se on yksi parhaimmista ja vilkkaimmista paikoista Turun keskustassa. Hintoihin vaikuttaa sijainnin lisäksi toki myös tilojen tyyppi sekä se, kuinka kauan toimitiloille voidaan olettaa olevan käyttöä. Neliöhinnan lisäksi kannattaa huomioida myös muutoskustannukset, jotka tilalle aiheutuvat, kun sitä muokataan toiminnan vaatimaan käyttöön. Tämän lisäksi ylläpitokustannukset lisäävät hintaa, joka tulee huomioida kiinteistölle vuokran lisäksi. Turun hintoja voisi verrata Tampereen tasoon, molemmissa kaupungeissa on suhteellisen samanlainen hintataso. Turun hinnat jäävät kuitenkin pääkaupunkiseudun hintoja alemmaksi ja Turun paras kauppapaikka on aina silti edullisempi kuin liiketila Helsingin keskustasta. Toimitilat Turku onkin hyvä hakusana vuokrakohteita etsiessä.

Turussa on paljon myös teollisuustoimintaa, alalla työskentelee lähes 10 000 työntekijää ja toimipaikkoja sillä on noin 700. Perinteisesti Turussa menestyneitä aloja ovat olleet metalliteollisuus ja laivanrakennus. Suomen meriteollisuudesta jopa 85 % sijaitsee Varsinais-Suomessa ja Turku on panostanut paljon telakka-alueensa kehittämiseen. Se on myös käynnistänyt useita erilaisia yhteistyöprojekteja mm. matkailu-, meri- ja energia-aloilla. Laivat, koneet, laitteet, elintarvikkeet ja lääketeollisuuden tuotteet kuuluvat Turun vientituotteiden joukkoon.

Tiivistelmä projektiraportista

Maastoliikennelain joukkoistaminen, suomenkielinen tiivistelmä

1. Projektin kuvaus

Ympäristöministeriö ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käynnistivät vuonna 2013 maastoliikennelain uudistamiseen liittyvän joukkoistamisen. Projektin tavoite on avoimen hallinnon periaatteiden mukaan kerätä monipuolisesti kokemuksia, tietoa ja ideoita maastoliikennelain uudistuksen jatkovalmistelua varten. Tavoite on myös luoda ja kokeilla uusia tapoja osallistua ja vaikuttaa lainvalmisteluun. Tämä on osa laajempaa demokraattisten innovaatioiden sekä niihin usein kuuluvien osallistavien käytäntöjen kehityssuuntaa.

Maastoliikennelain joukkoistaminen on Suomessa ensimmäinen kerta, kun lakiesityksen valmistelu avataan kansalaisten ja hallinnon yhteiseksi verkossa toteutettavaksi prosessiksi. Joukkoistaminen on perinteistä lainvalmistelua tukeva ja informoiva metodi, joka mahdollistaa kansalaisten osallistumisen lainvalmisteluun uudella tavalla. On huomattava, ettei joukkoistaminen ole päätöksentekometodi, eli se ei korvaa perinteistä parlamentaarista päätöksentekomallia.

Ympäristöministeriön vastuulla olevassa maastoliikennelaissa säädetään muun muassa moottorikelkoille tarkoitettujen reittien perustamisesta sekä traktoreilla ja työkoneilla tapahtuvasta hyötyajosta pelto- ja metsätöissä. Maastoliikennelakia sovelletaan maastossa teiden ulkopuolella. Lakia on uudistettu vuosina 1991 ja 1995.

Joukkoistamisalusta: www.suomijoukkoistaa.fi/

Joukkoistamisprojektin etenemistä seuraava sivusto: https://maastoliikennelaki.fi/

Joukkoistamisprosessin etenemisestä

Joukkoistamisen ensimmäisessä vaiheessa osallistujat jakoivat näkemyksiään ja kokemuksia maastoliikenteestä, sitä säätelevästä laista ja edellisen hallituksen rauenneesta lakiesityksestä. Ensimmäisen vaiheen kysymykset ja aiheet oli muotoiltu ympäristöministeriön aloitteesta pitkälti ympäristöministeriön näkemysten pohjalta ja edellisen hallituksen aikana rauenneeseen maastoliikennelakiesitykseen pohjautuen. Osallistujat kuitenkin laajensivat näitä aiheita tuomalla keskusteluun uusia näkökantoja ja aiheita. Toisessa vaiheessa joukkoistamisen kysymykset perustuivat niihin aiheisiin, jotka kansalaiset olivat tuoneet ensimmäisessä vaiheessa esille, eli agenda oli heidän rakentamansa ja se laajentui alkuperäisestä.

2. Osallistumisen kuvaus

Joukkoistamisprosessin aikana esitettiin kaikkiaan noin 500 näkemystä ja ideaa, 4 000 kommenttia ja noin 25 000 kannanottoa puolesta ja vastaan. Joukkoistamisalustalle rekisteröityi noin 700 käyttäjää. Osallistuminen joukkoistamiseen oli aktiivista ja pääosin rakentavaa. Vain noin 10 kommenttia piti poistaa kaikista noin 4 000:sta kommentista.

Joukkoistamisprosessia suunniteltaessa yksi ympäristöministeriössä esitettyjä suurimpia huolia prosessin suhteen oli maastoliikennelain epäkiinnostavuus ja siitä johtuva osallistumisen puute joukkoistamisessa. Osallistujamäärä ja osallistujien aktiivisuus osoittaa, että asia kiinnostaa kansalaisia ja on heille merkityksellinen.

Ideoinnissa esiin tulivat mm. seuraavien ryhmien tarpeet ja oikeudet: maan- ja metsänomistajat, maanviljelijät, maastoliikennettä ammattikäyttöön käyttävät kuten poronhoitajat ja ammattikalastajat, maastoliikennettä harrastavat, esim. moottorikelkkailijat, mönkijällä ja enduropyörillä ajavat, luonto ja eläimet, maastoliikenneajoneuvoja päivittäiseen liikkumiseen käyttävät, maaseutu- ja safariyrittäjät, alkuperäiskansat eli saamelaiset, maastoliikenteen naapurina asuvat, esim. asuinalueilla tai mökeillä, luonnossa ilman moottoroituja ajoneuvoja liikkuvat, esim. virkistyskäytössä hiihtävät ja retkeilevät ja liikuntarajoitteiset. Lisäksi argumentteja muodostui osallistujan maantieteellisen sijainnin ympärille: osa osallistujista oli sitä mieltä, että Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa on erilaiset olosuhteet ja siksi erilaiset tarpeet maastoliikenteen sääntelylle.

3. Ideoiden kuvausta

Ideoiden rakenne vaihtelee yhdestä lauseesta pitkiin ja yksityiskohtaisiin ideakuvauksiin. Tässä esimerkiksi hyvin lyhyesti esitetty näkemys:

“Mönkijän ikäraja 9 vuotta.”

Tässä taas hyvin eri tavalla esitetty idea, jossa on itse asiassa monta ideaa yhdessä:

“Reittisuunnitelmalta vaadittava:

Kaiken suunnittelun pohjana on yleisen tarpeen arvioiminen, jonka tulee joka tapauksessa perustua yksilöityyn tarveselvitykseen. Yksilöllinen tarveselvitys antaa hankkeelle reunaehdot, koska tarvitaan tai koska ei tarvita.

Yleiseen käyttöön tuleville reiteillä ja urilla oltava kunnolliset reittisuunnitelmat, josta selviää niin reitin paikka kuin sille tulevan liikenteen määrä ja millaisia kulkupelejä kyseisellä reitillä tulee kulkemaan. Reiteillä eivät saa liikkua kuin sallitut kulkupelit.

Kun tiedetään, mitä reiteillä tai urilla kulkee, niin vaikutuksetkin on arvioitavissa. Tarveharkinnan ja reittisuunnitelman yhdistelmä antaa pohjan myös hankkeen taloudelliselle järkevyydelle.

Reittisuunnitelmat myös jääpeitteisille alueille, kun se on osa muuta reittiä. (Jokien jäällä pitää olla tilaa myös kalastukseen ja muuhun vapaa-ajan toimintaan.)

Jos reitin tai uran vaikutukset ylittyvät, on reitin hyväksyntä poistettava, kunnes vaikutusten arviointi on saatettu hyväksytysti käyttöä vastaavaksi tai reitin käyttö on rajoitettu sallitulle tasolle. Lupaehdot ja vaikutusarviot on oltava yleisesti saatavissa.

Reiteillä ja urilla noudatetaan tieliikennelakia.

Reiteillä ja urilla kulkevilla kulkupeleille on oltava näkyvät rekisterikilvet ja etätunnistus, jolloin käyttöoikeusmaksujen valvonta tulee mahdolliseksi reitin pitäjälle.

Valvontaoikeus maa-alueen käyttöoikeuden haltijalla, poliisilla, metsästyksen valvojilla ja rajavartioilla.

Reittien ja urien käyttöoikeus vuokrasopimuksin.”

Osa osallistujista jakoi myös linkkejä ja materiaaleja ideoidensa yhteydessä.

4. Ideoissa esiintyneitä aiheita

– Maan- ja metsänomistajat olivat huolissaan mailleen aiheutuvasta vahingosta sekä siitä, onko heillä oikeus päättää maastoliikenteestä omilla maillaan. Maiden käyttäminen maastoliikenteeseen ilman maanomistajien lupaa aiheutti huolta. Maanomistajille maksettavan korvausjärjestelmän uudistamiseksi esitettiin ideoita. Myös reitin ja uran ylläpidon vastuuseen toivottiin selkeytystä.

– Maastoliikennettä vapaa-aikanaan käyttäjät esittivät toiveita harrastusmahdollisuuden parantamiseksi. Toivottiin muun muassa laillisen siirtymäliikenteen mahdollisuuden parantamista sekä parkkipaikkoja maastoliikenneajoneuvojen kuljettamiseen tarkoitetuille ajoneuvoille reittien läheisyyteen.

– Maastoliikenteen aiheuttama meluhaitan vähentämiseksi esitettiin ideoita mm. melurajojen ja maastoliikenteen etäisyyden säätelystä. Maastoliikennettä myös toivottiin ohjattavan alueille, jossa olisi melua jo valmiiksi.

– Maastoliikennelain toivottiin entistä paremmin säätelevän luonnolle aiheutuvaa haittaa. Ideoissa esitettiin mm. päästörajoja maastoliikenteelle, verotusta päästöjen perusteella, uhanalaisten lajien ja harvinaisten luontotyyppien suojaamista maastoliikenteeltä, maksuhelpotuksia ympäristöystävällisille maastoliikenneajoneuvoille.

– Reittien perustamiskäytäntöihin liittyen esitettiin paljon ideoita. Reittilupien kestoon ja vaatimuksiin liittyen esitettiin ideoita keston sääntelystä, reittisuunnitelmien vaatimusten kehittämisestä ja ympäristövaikutusten arvioinnista.

– Rekisteröintikäytäntöihin liittyen ehdotettiin esimerkiksi kaikkien maastoliikenneajoneuvojen saattamista rekisteriin ja siirtymäliikenteen tarpeisiin uutta rekisteröintiluokkaa.

– Maastoliikenteen turvallisuuden parantamiseksi esitettiin paljon ideoita. Näihin kuuluvat nopeusrajoitukset, paremmat opasteet reiteillä ja urilla, jäällä ajamisen parempi sääntely, maastoliikenneajokortin tai -ajoluvan perustaminen ajokokeineen, ikärajan sääntely, kehittyneempi lupamenettely, kehittyneempi valvonta ja ankarammat rangaistukset rikkomuksista.

– Maastoliikennelakiin ehdotettiin kirjattavaksi entistä selkeämmin valitusprosessin kulku. Lakiin liittyvien valitusprosessien myös ehdotettiin keskittymistä yhteen hallinto-oikeuteen, esimerkiksi Vaasaan.

– Myös lainvalmistelun etenemisestä esitettiin ideoita. Etenemisen toivottiin tapahtuvan laaja-alaisessa työryhmässä ja kaikkien asiakirjojen toivottiin olevan julkisia.

– Ideoissa toivottiin myös parempia opasteita reiteillä ja urilla, selkeämpää säätelyä ja sen toimeenpanoa sekä parempaa tiedottamista laista, käytänteistä, turvallisuudesta sekä sallituista ajoalueista.

5. Ideoiden luokittelusta

Joukkoistamisesta poimitut ideat luokiteltiin aiheittain. Käsittämättömät tai asiaan liittymättömät ideat poistettiin. Esimerkiksi tällainen idea on poistettu: “UUSIMPIEN ENERGIANSÄÄSTÖTUOTTEIDEM KÄYTÖSTÄ,ASENNUSKOHTEISTA, KOKEMUKSIA,UUTUUKSIA,KOETELTUJA UUSIUTUVAN AURINKOENERGIAN KEINOJA. SENNUSOSAJIA, YM. INFOKANAVA.” Sikäli kuin sama idea on esitetty useaan kertaan, toistuvat ideat on pyritty yhdistämään. Jos yhdessä ideassa on monta ideaa, ne on pyritty erittelemään sikäli kuin mahdollista. Ideoiden luokittelussa haastavaa on niiden tulkinnanvaraisuus: saman idean voi joissakin tilanteissa tulkita monella tapaa. Ideat eivät myöskään avaudu lukijoille välttämättä samalla tapaa kuin kirjoittajalle. Kuten tutkimusraportissa todetaan, parasta olisi tehdä luokittelu yhdessä osallistujien kanssa.

On myös huomattava, että kaikki ideat eivät tietenkään kuulu maastoliikennelain tai muun lainsäädännön piiriin, vaan osa ideoista voitaisiin esimerkiksi kanavoida ohjeiksi maastoliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi ja osapuolten välisen viestinnän parantamiseksi. Tällaiset ideat ovat ikään kuin käytäntöjä, jotka voivat parantaa myös lain toimeenpanoa. Ohjeistuksiin voisivat kuulua esimerkiksi seuraavankaltaiset ideat, jotka ovat enemmänkin ohjeistukseen kuin lainsäädäntöön soveltuvia:

–           Metsähallituksen pitäisi tehdä kartta moottorikelkkailulle sopivista alueista. Karttaan merkitään selkeästi moottorikelkkailulle vapaat alueet. Karttaa myydään metsähallituksen toimipisteissä. Kartta toimii kausilupana kelkkailuun reittien ulkopuolella, karttaan merkityillä ja valtion omistamilla alueilla. Kartoilla keräämillään varoilla metsähallitus rahoittaa karttojen teon ja sen vaatiman suunnittelutyön.

– Kelkkailijoita tulisi rohkaista rekisteröitymään paikallisiin tai kansallisiin kelkkailukerhoihin. Sitä kautta he saisivat koulutusta ja tietoa maastoliikenteen turvallisuudesta.

6. Tutkimustuloksia

Tutkimusryhmä keräsi aineistoa joukkoistamisprosessin kuluessa osallistujahaastatteluin, kyselytutkimuksilla sekä verkkohavainnoinnilla. Seuraavassa joitakin tutkimustuloksia.

– Joukkoistamisessa tapahtuu oppimista, kun osallistujat jakavat tietoa ja näkemyksiä joukkoistamisalustalla. Kun osallistujat vuorovaikuttivat keskenään, he oppivat toisiltaan. Kuten yksi haastatelluista osallistujista sanoi:

“Olen jokseenkin yllättynyt siitä, että verkkoprosessi lisää osallistujien tietomäärää ja korjaa heidän virheellisiä käsityksiään. Olin lukenut huolellisesti nykyisen lain ja rauenneen lakiesityksen, ja tajusin, että aika monella osallistujalla ei ollut oikeaa käsitystä lain käsitteistä ja sen soveltamisesta. Mutta monessa keskusteluketjussa nämä väärinkäsitykset näyttivät korjautuvan oikeiksi, kun joku korjasi väärän informaation ja kertoi, mistä voi saada lisää tietoa.”

– Altistuminen toisten näkemyksille ei johtanut juurikaan osallistujien mielipiteen muutoksiin. Osallistuminen johti kuitenkin siihen, että he ymmärsivät paremmin myös vastakkaisia näkökantoja. Kiinnostavaa on, että deliberaatio tapahtui joukkoistamisessa itsestään – prosessi oli suunniteltu tiedonhauksi eikä deliberaatioon ollut erityisiä kannusteita. Silti prosessin loppua kohden osallistujat alkoivat hakeutua kompromisseihin omatoimisesti.

– Cross-cutting exposure -ilmiö oli havaittavissa myös joukkoarvioinnissa: arvioitsijat kertoivat, että kun he joutuvat arvioimaan vastakkaisesta näkökulmasta esitettyjä ideoita, se sai heidät pohtimaan toista näkökulmaa, ei vain omaa. Joukkoarviossa käytettiin satunnaisotantaa ideoiden arvioinnissa siksi, ettei arvioinnissa voisi valita vain itselleen mieleisiä ideoita ja arvioida niitä. Muille näkökannoille altistumista (cross-cutting exposure) lisäsivät siis tilanteet, joissa luontoarvojen kannattaja arvioi ideoita, jotka lisäävät maastoliikennettä, ja päinvastoin. Toisaalta osa osallistujista koki ärsyttävänä sen, ettei päässyt valitsemaan arvioimiaan ideoita.

Joukkoistamisessa tapahtuvaa oppimista on tutkittava lisää seuraavissa projekteissa. On selvitettävä, mikä saa aikaan oppimista ja kuinka oppimista voidaan tukea entistä paremmin.

–  Osallistujilla esiintyi huolta lainvalmistelusta yleensä, ja heiltä puuttui luottamusta perinteiseen lainvalmisteluprosessiin sekä poliittisiin instituutioihin yleensä.

–  Osallistujat ovat skeptisiä – tai pikemminkin kenties realistisia –  heidän osallistumisensa vaikuttavuuden suhteen. He haluavat saada äänensä kuuluviin, mutta samalla he ymmärtävät, että lopullinen lakiesitys on monen näkökulman kompromissi ja että jokin yksittäinen idea tuskin sellaisenaan päätyy lakiin.

–  Osallistujat kokivat joukkoistamisen mahdollisuutena osallistua asiaan, jolla on heille merkitystä. He kokivat osallistumisen ikään kuin kansalaisvelvollisuutena. Monelle osallistujalle joukkoistamisessa mukanaoleminen oli ensimmäinen kerta, kun he osallistuivat yhteiskuntapolitiikkaan muutoin kuin äänestämällä.

7. Joukkoistaminen ja tiedonhaku.

Ideointiin osallistuneille lähetetyn kyselyn perusteella tyypillinen ideointiin osallistunut oli 35-54 vuotias (47%), 55-64 vuotias (21%) tai 26-34 vuotias (21%) mies (86%). Suurin osa työskentelee kokopäiväisesti (65%). Hän asuu Pohjois-Suomessa (28%), Etelä-Suomessa (28%) tai Länsi-Suomessa (20%). Hän asuu maaseudulla (45%) tai taajama-alueella (30%). Kun osallistujilta kysyttiin, mikä on tärkein asia maastoliikenteessä ja sitä säätelevässä laissa, vastaajat pitivät maanomistajien oikeuksia tärkeimpänä asiana. Seuraavaksi tärkein asia on luonnon suojeleminen maastoliikenteen haitalta. Seuraavaksi tärkein olivat saamelaisten oikeudet. Vähiten tärkein oli uusien reittien perustaminen maastoliikenteelle, tosin vastausten hajonta tässä kohtaa oli suurinta, joten asia jakoi mielipiteitä. (Luvussa 8 ideoiden arviointiin osallistuneiden luonnehdinta).

On tärkeää pitää mielessä, mikä on joukkoistamisen tavoite: tiedonhaku, kokemusten ja ideoiden kerääminen. Joukkoistaminen ei siis ole mielipidekysely, jossa haetaan tilastollisesti edustavaa otosta kansalaisista. Joukkoistamisessa osallistujat valikoivat itse itsensä, eivätkä he ole tilastollisesti edustava otos kansasta. Silloin osallistujien näkemyksiä ei voi myöskään sanoa kattavaksi kansan mielipiteeksi. Maastoliikennelain joukkoistamisessa etsimme ideoita lain kehittämiseksi. Osallistujajoukolla ei siis ollut päätösvaltaa, joten legitimiteettikysymys ei ole välttämättä niin akuutti. Joukkoistamisessa keskityttiin ideoiden ja tiedon keräämiseen, eikä ideoiden joukkoistamisalustalla saama kannatus vaikuttanut ideoiden analysointivaiheessa. (Joukkoistamisalustalla pystyi peukuttamaan ideoita ylös ja alas).

Koska etsimme ideoita ja tietoa, osallistujien henkilöys ei ollut ydinkysymys. Tilastollisen edustavuuden puute ei myöskään ole ydinkysymys. Toisaalta, on tärkeä huomata, että esitettyjen ideoiden luonne riippuu tietenkin osallistujajoukon ominaisuuksista. Mitä monipuolisempi osallistujakunta, sitä parempi, koska siten myös esitetyt ideat ovat todennäköisemmin monipuolisempia. On siis aina pyrittävä mahdollisimman monipuoliseen osallistujakuntaan.

8. Ideoiden arviointi

Joukkoarvio

Ideat arvioitiin joukkoarviolla (www.joukkoarvio.com), jossa osallistujat arvioivat satunnaisotannalla noin 100 ideaa. He arvioivat ideoita kolmella eri tavalla: vertaamalla, pisteyttämällä ja järjestämällä saman kategorian ideat mieleiseensä järjestykseen. Joukkoarvion tarkoitus oli testata metodin soveltuvuutta strukturoimattomaan, kvalitatiiviseen dataan ja löytää arvioinnin perusteella arvioitsijajoukon mieltymyksiä ideoiden suhteen. On tärkeää huomata, ettei tavoite ole asettaa ideoita paremmuusjärjestykseen, eikä joukkoarvion tuloksia sellaisina pidä tulkita. Kts. tarkemmin tutkimusryhmän suositukset tiivistelmän lopuksi sekä suositukset tutkimusraportista.

Arviointiin osallistujat täyttivät kyselyn ennen arviointia. Kyselyn täytti 749 vastaajaa, joista 307 teki ideoiden arvioinnin loppuun. Arvioinnissa mukanaolleista 58% ei osallistunut ideointiin prosessin aiemmissa vaiheissa. Kun arviointiin osallistuneilta kysyttiin, mikä on tärkein asia tai minkä ryhmän oikeudet ja edut ovat tärkeimpiä maastoliikennelakiin liittyen, arviointiin osallistuneista 42% vastasi ’vapaa-aikana moottorikelkkailua harrastavat’, 26% ’maanomistajat’ ja 12% ’luontoarvoja kunnioittavat.’ Huomionarvioista on, että arviointijoukon profiili poikkeaa siis ideointijoukon profiilista. Suurin osa arvioitsijoista oli 35-54-vuotiaita (42%) tai 26-34-vuotiaita (36%) miehiä (92%). Tyypillinen arvioitsija on kokopäivätöissä (77%), ja hän asuu Pohjois-Suomessa (47%), Etelä-Suomessa (19%) tai Länsi-Suomessa (17%). Tyypillisesti hän asuu maaseudulla (35%) tai taajamassa (28%).

Joukkoarvioinnissa kokonaisuudessa eniten kannatettuja ideoita olivat maastoliikenteen harrastamisen mahdollisuuksia lisäävät ideat. Tämä on tietenkin odotettua, koska suurin osa arviointiin osallistujista oli maastoliikenteen harrastajia, kuten kyselystä käy ilmi. Tutkimuksen ja metodin kannalta kiinnostavaa on, että pystyimme erottelemaan vastauksien perusteella enemmistö- ja vähemmistöjoukon, joiden mieltymykset poikkesivat selkeästi toisistaan. Siten voimme nähdä, mitkä asiat vähemmistöryhmälle ja enemmistöryhmälle tässä otannassa (ei siis koko yhteiskunnassa) olivat tärkeimpiä aiheita ja suosituimpia ideoita. Ryhmien väliset erot olivat selvät: vähemmistöryhmä kannatti maanomistajien oikeuksia ja luontoarvoja, eli mm. maanomistajien oikeutta päättää liikenteestä omalla maallaan sekä luonnonhaittaa rajoittavan sääntelyn lisäämistä. Enemmistöryhmä taas halusi lisää vapauksia maastoliikenteeseen ja vähemmän sääntelyä. Yksimielisiä arviointiin osallistujat olivat siitä, että lainvalmistelun tulisi olla mahdollisimman inklusiivinen ja läpinäkyvä prosessi.

Asiantuntija-arvio

Joukkoarvion lisäksi kokosimme suomalaisia ja ulkomaisia asiantuntijoita, jotka arvioivat ideoita seuraavien kriteerien avulla: vaikuttavuus, oikeudenmukaisuus, kustannustehokkuus ja toteuttamisen helppous. Arviointipaneelin tarkoitus on koota mahdollisimman monipuolinen näkemys ideoista ja tuottaa lisää tietoa ympäristöministeriön arvioinnin tueksi. Paneelin arviointitulokset on koostettu ja toimitettu ympäristöministeriöön.

9. Suositukset seuraaviksi askeliksi

Kenties suurin ero perinteisen lainvalmisteluprosessin ja uuden, osallistavan mallin välillä on seuraava: Uudessa mallissa kansalaisilta pyydetään ideoita lainsäädännön kehittämiseksi. Ideointiin ja arviointiin osallistuneet saavat päätöksentekijöiltä perustelut, miksi heidän ideansa kanavoidaan lakiin tai miksi niitä ei voida viedä lakiin. Perinteisessä mallissa tällaista tietoa ei tavallisesti jaeta. Lakiesitykset syntyvät ministeriön, eturyhmien ja muiden yhteiskunnallisten vaikutuksen tuloksena eikä kansalaisella ole lainvalmistelussa juuri roolia, muuten kuin välillisesti eturyhmien kautta.

Päätösten julkinen perustelu on yksi deliberatiivisen demokratian ydinihanteista. Uskomme, että julkisesti jaetut perusteet päätöksistä varmistavat lainvalmistelun läpinäkyvyyden. Jos perustelut laaditaan hyvin, uskomme, että se on myönteistä poliittisiin instituutioihin osoitetun luottamuksen kannalta ja että se kannustaa kansalaisia osallistumaan vastedeskin.

Suosittelemme, että ympäristöministeriössä perustetaan työryhmä, joka käsittelee joukkoistamisessa esitetyt ideat ja harkitsee niitä lakiin. Työryhmä käsittelee esitetyt ideat ja keskustelee ideoiden vaikutuksesta esimerkiksi käyttämällä seuraavaa kriteeristöä, jota usein käytetään lainsäädännön arvioinnissa: vaikuttavuus, oikeudenmukaisuus, toteuttamisen helppous ja kustannustehokkuus. Ideat on nähtävä raakamateriaalina, jota työryhmä voi työstää eteenpäin. Työryhmä voi käyttää ideoiden joukkoarvion sekä asiantuntija-arvion tuloksia hyödykseen omassa arviointiprosessissaan. Suosittelemme, että työryhmä perustelee päätöksensä ideoiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä osallistujille. Suosittelemme, että työryhmän työskentely on mahdollisimman avointa: esimerkiksi työryhmän dokumentit jaetaan julkisesti. Suosittelemme, että työryhmään nimetään riippumattomat edustajat huolehtimaan työskentelyn avoimuudesta ja siitä, että ideoiden kohtalo perustellaan osallistujille.

Lisää suosituksia raportissa (73 sivua + liitteet, saatavilla http://bit.ly/1ipIzjR), jonka tutkimusryhmämme on luovuttanut ympäristöministerille sekä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle. Esittelimme tutkimustuloksia eduskunnassa 23.10.2013 ja ympäristöministeriössä 25.10. 2013.

Projektin kansainvälistä käsittelyä Participediassa http://participedia.net/en/cases/crowdsourcing-policy-and-law-making-finland

ja New York Universityn Governance Labissa http://thegovlab.org/seven-lessons-from-the-crowdsourced-law-reform-in-finland/.

Suuri kiitos kaikille joukkoistamiseen osallistuneille!

10. Akateeminen tuotanto

Esitelmät ja julkaisut

Aitamurto, Tanja and Helene Landemore (2014). Democratic Participation and Deliberation in Crowdsourced Legislative Processes: The Case of the Law on Off-Road Traffic in Finland

International Political Association’s 23rd World Congress of Political Science. Montreal, Canada.

Aitamurto, Tanja and Helene Landemore (2014). Democratic Participation and Deliberation in Crowdsourced Legislative Processes: The Case of the Law on Off-Road Traffic in Finland. Midwest Political Science Association. Chicago.

Aitamurto, Tanja. (2013) Crowdsourcing in Policy-Making: The Impact of Blended Expertise on Law-Making Process. Liberation Technology Seminar Series. Center on Democracy, Development and the Rule of Law. Stanford University.

Aitamurto, Tanja (2013) Crowdsourcing in Policy-Making: The Impact of Blended Expertise on Law-Making Process. World Forum for Democracy. European Council, Strasbourg, France.

Aitamurto, Tanja and Helene Landemore (2013). Democratic Participation and Deliberation in

Crowdsourced Legislative Processes: the Case of the Law on Off-Road Traffic in Finland. 6th Conference on Communities and Technologies. Workshop: Large-Scale Idea Management and Deliberation Systems. Technische Universtitat Munich, Xerox, ACM SIGCHI.

Aitamurto, Tanja and Helene Landemore (2013). The Interplay of Human and Material Agencies in (Self) Governance: Crowdsourced Legislative Process and the Unreachable Democratic Ideal. Governing technology: Material politics and hybrid agencies. Science, Technology and Society Graduate Conference at Stanford.